Opettajien vuoronvaihto

Koululla on torstaisin puotipäivä. Kaikki viikon aikana tehdyt ruoat pakataan, osa pakastetaan ja rasioihin pistetään päälle tarrat, kuten meilläkin Suomessa. Torstaisin on jo tuntia ennen puodin avautumista pitkä jono koululla. Ihmiset mitä ilmeisimmin ostavat jopa koko viikon ruoat, leikatut lihat ja leivonnaiset valmiina. Ja hinnat koululla ovat edullismmat kuin kaupassa. Tosin hinnoittelu 

 jaksaa yhä yllättää -teekupin hinta voi kysyessä olla 1,75 $, mutta siitä pitää maksaa silti 2 $ plus tippi. Onneksi € suhde Ca$ on tällä hetkellä meille edullinen ja Gaetan huolehtii ruokapuolesta niin paljon, kun vain kehtaamme pyytää.

Myymälän 2 kassaa ilmestyy torstaisin käytävälle

Toisen viikon teemana on intialainen ruoka ja misaamisen tahti on tiukka, pävät venyvät väkisinkin. Kouluruokana saatiin maistella poutinea, eli ranskalaisia, ruskeaa paistikastiketta ja paikallista juustoa. Ruoka on todella tuhtia, kasvikset eivät ole automaattisesti lautasella. Tai edes pyytämällä. Kastikkeita voi kuuleman vaihdella, samaten juustoa, lisätä pekonia, mutta ei kasviksia.  Kanadan tyyliin. Esimerkiksi salaatin tilatessaan saakin ihmetellä lautasellista pastaa. Salaatti ei siis täällä tarkoita lehtisalaattia. 

Ateriakokonaisuus on etukäteen netissä myynnissä ja ruokaa tehdään tilausten mukaan. Tällä kertaa varauksia on pe ja noin 200. Kun ruokalajeja yli 20, on misaaminen totista työtä - varsinkin kun opiskelijat käyvät töissä koulun ohella, melkein puolet porukasta ei päässyt alkuviikon hommiin mukaan.

Mika palak paneer-jälkiruoan kimpussa

Opettajien vuoronvaihto lähestyy: sunnuntaina Sataedun Marika Kokemäeltä ottaa porukan haltuun ja meikämandoliini lähtee kohti kotia ja viemään Kanadan oppeja kaikesta kokemastani inspiroituneena  kohti käytäntöä omassa työssäni. Sini kiittää ja kuittaa.  

-Sini