Kuva 1 Obama-cookies, Ottawa
Kanadan matkan lähestyessä alkoi sähköpostiin tulvia tietoa: vouchereita hotelliin, matkalippuja, muistutuksia pakkaamisen säännöista, lentoyhtiöiden omia tietojen päivityksiä sun muuta. Matkakuume nousi sitä mukaa, kun tulostelimme välttämättömiä papereita, tupla-ja triplatarkistelimme asiakirjoja ja pakattavien tavaroiden listaa. Tuliaisiksi valitsimme koulumme luonnontuoteopiskelijan omia tuotteita: pakurisiirappia, vuohenputkisuolaa. Näin jälkikäteen katsoessa esimerkiksi tuliaisten suhteen olisi ollut hyvä pitää pieni neuvottelu siitä mitä kukakin toisi - onneksi Fazerin Sininen ei voi koskaan epäonnistua, mutta saimme paikanpäällä paljon vinkkejä siitä, mistä suomalaisita tuotteista paikalliset olisivat olleet kiinnostuneet: esimerkiksi savujuusto ja xylitol-tuotteet olisivat kiinnostaneet valtavasti. Vaikka omat tuliaisemme olivat onnistuneita siinä mielessä, etta ne olivat oman koulun - tai ainakin opiskelijamme- tuotantoa, voisi tuliaisia miettiä siltä kannalta, mistä muualla asuvat olisivat kiinnostuneita. Siinapä vinkkiä seuraavan vuoden reissulaisille.
Tapasimme porukan kanssa Helsingissa hotellille, kävimme porukalla syomassa ja tutustelimme toisimme. Täytyy sanoa, etta heti alkuun tuli kasitys, että en voisi matkustaa paremmassa seurassa. Miten mahtavaa lähteä kokkien kanssa reissuun! Kaikki odottivat kovasti keittiötyoskentelyn lisäksi matkan ruokakokemuksia : maistellaan uusia juttuja, opitaan paljon! Matkajännityksen verottaman yön jälkeen matka jatkui aamulla Pariisin kautta Montrèaliin. Vaikka olimme alkuun olleet malttamattomia perille meille varattuun mökkiin paasemisesta, olimme aivan sippi, kun viimein saavuimme vuokra-autolla Montrealissa meille varattuun hotelliin ilta 19 aikaan. Hotellilta oli siis lähdetty aamulla 8 aikaan ja siihen aikaeroa +6 h.. Aikamoinen matka, mutta huolto pelasi ja matkan etenemistä oli mahtava seurata koneen näytöltä. Yritimme verrytella jalkojamme iltalenkillä, mutta saimme huomata, että täällä ei ole tapana kävellä, minkä osoitti myös teiden talvikunnossapito ja se, ettei 300 m päässä olevaan ravintolaan kävelty iltapalalle vaan jalankulku oli estetty aidoilla.
kuva 2 Montebellossa on pieneksi kyläksi paljon nähtavää
Hyvin nukutun yön jalkeen ihmettelimme kanadalaista aamiaista (makeaa leipää, sokerista bagelia) ja lähdimme ajelemaan Gatineuta ja Gaetania kohti. Gaetan otti meidat vastaan koululla, tosin ensin etsimme häntä uimahallilta. Onneksi kommellukset kuuluvat reissuun ja porukka oli niin hyvällä asenteella, ettei meitä pienet vastoinkäymiset muuta kuin naurattaneet. Gaetan esitteli koulun, varusti meidät perusruokatarvikkeilla ja vei meidät mökillemme kauniiseen Montebellon kylään. Nautimme suuresti lähiöiden ja pienten kylien läpi ajamisesta, mutta Montebelloon pääsi koululta myos alle puolessa tunnissa moottoritietä. Mökissä oli WiFi, mika helpotti suuresti kotiin yhteydenpitämistä. Tutustuimme kylänraittiin ja paikallisiin ihmisiin, jotka ottivat meidät iloisesti ranskankielella vastaan.
Kuva 3 Gaetan Tessier
Seuraavana päivänä aloitimme koululla työt. Työviikko on ma-la, päivät alkavat kello 15, loppuvat 22 aikaan. Gaetan ja oppilaat ottivat meidät valtavan vieraanvaraisesti vastaan. Heillä on tapana toteuttaa joka viikko 1 teema. Alkuviikon he harjoittelevat ja misaavat loppuviikolla tapahtuvia asiakaspäiviä varten. Ensimmäisen viikon teema oli aasialainen ruoka ja jokainen opiskelija toteutti 1-2 reseptiä Chefin ohjeiden mukaan. Opiskelija suunnitteli esillepanon omaan osuuteensa ja tekee tarvittavat muutokset ohjeeseen. Gaetan antaa siis opiskelijoilleen paljon vapautta, koska kyse on valmistuvasta ryhmästä ja on tärkeää, että heille kehittyy itsenäinen työote. Ranskankielen sanavarasto kasvoi vauhdilla, sillä vaikka opiskelijat puhuivat meille englantia, ovat ohjeet ja ruoka-aineiden nimet ranskaksi kaikkialla. Lauantaille on sitten luvassa ribs-ja kanapaistipäivä, joka on täyteen varattu. Sitä odotellessa siis.
-Sini-
Kommentit
Lähetä kommentti